Unelmia ja kaaosta

Oli kerran aika  jolloin omat lapseni olivat vielä koululaisia ja juoksin kaikissa mahdollisissa koulunkäyntiin liittyvissä kokouksissa ja toimin vanhempainyhdistyksessä jne. Siihen oli silloin lupa, olinhan huoltaja. Yhdessä lasten kanssa polkua kuljettiin ja esteitä raivattiin. Polulla oli onneksi myös paljon muitakin tukevia puita joihin nojata.  Tänä päivänä moni aikuinen joutuu  sivusta seuraamaan tulevien veronmaksajien kompurointia omalla polulla ja auttamaan harvapuisella polulla olevien esteiden ja muutamien pintajuurien yli parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoilla joihin on lupa.  Samalla aikuinen on myös monesti tukena sille tuon polun pysyvälle tukipuulle, jonka juuret ovat syvällä maassa. Siihen on onneksi lupa. Toinen polun pysyvä tukipuu kun saattaa olla aivan juureton. Ja kun tuo juureton puu on se, jonka juurella tuleva veronmaksaja useimmin lepää, on tuon polulla kompuroivan ihmistaimen omien  juurien kasvattaminen tukevaksi puuksi aika kova homma. Mutta joskus aika

Tapaus Emilia. Törmäsin sukuani tutkiessa mielenkiintoiseen tapaukseen, joka piti tietenkin selvittää. Löysin äitini isoenon Pekan elämään liittyviä lehtiartikkeleita, joiden pohjalta selvisi Pekan traaginen elämä. Pekka ponnisti Kerimäeltä torpparin vanhimpana poikana ensin yliopistoon Helsinkiin ja myöhemmin merkittäviin työtehtäviin Helsingissä. Hän avioitui  helsinkiläisen tytön kanssa ja he saivat 3 lasta. Ensin Helvi tytön ja parin vuoden päästä kaksospojat Unto ja Pekka. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Pekan vaimo menehtyi pian kaksospoikien syntymän jälkeen ja muutaman vuoden päästä Pekka menetti vielä kaikki  3 lastaan surullisessa tulipalo-onnettomuudessa. Helvi oli tuolloin 5v. ja Unto ja Pekka 3.5v. Pekka eli joitakin vuosia onnettomuuden jälkeen ja kuoli lopulta itsekin suhteellisen nuorena. Entäpä tämä otsikon Emilia ? Hän oli taloudenhoitajana Pekan perheessä ja oli syytettynä tuosta onnettomuudesta ja lasten kuolemasta. Hänet vapautettiin syytteistä aika pian , mutta