Jotain muuta kuin maailman murheita
Oli kerran aika jolloin omat lapseni olivat vielä koululaisia ja juoksin kaikissa mahdollisissa koulunkäyntiin liittyvissä kokouksissa ja toimin vanhempainyhdistyksessä jne. Siihen oli silloin lupa, olinhan huoltaja. Yhdessä lasten kanssa polkua kuljettiin ja esteitä raivattiin. Polulla oli onneksi myös paljon muitakin tukevia puita joihin nojata. Tänä päivänä moni aikuinen joutuu sivusta seuraamaan tulevien veronmaksajien kompurointia omalla polulla ja auttamaan harvapuisella polulla olevien esteiden ja muutamien pintajuurien yli parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoilla joihin on lupa. Samalla aikuinen on myös monesti tukena sille tuon polun pysyvälle tukipuulle, jonka juuret ovat syvällä maassa. Siihen on onneksi lupa. Toinen polun pysyvä tukipuu kun saattaa olla aivan juureton. Ja kun tuo juureton puu on se, jonka juurella tuleva veronmaksaja useimmin lepää, on tuon polulla kompuroivan ihmistaimen omien juurien kasvattaminen tukevaksi puuksi aika kova homma. Mutta joskus aika
