Sukututkimus rakkauteni


Sukututkimusharrastukseni on vienyt kaiken ajan kirjoittamiselta viime aikoina. Nyt ehkä on aika siirtyä oman elämän murheiden kirjoittamisen sijaan tallettamaan niitä asioita tarinoiden muotoon, joita olen talteen jo kerännyt.

Asun nykyisen puolisoni isoisän rakentamalla rintamamiestilalla. Puolison isä muistelee edelleen kuinka on piippuun kiviä kantanut. Kolme sukupolvea on jo tilaa pyörittänyt. Puoliso viljelee edelleen mm. tämän tilan kantatilan peltoja. Sodan jälkeisen vaurauden kohoamisen vuodet ovat ainakin tällä tilalla ohi. Maatalouden nykytila saa Suomen ruokavarmuusvarastot hupenemaan  ja olemme palaamassa kohti sota ajan jälkeisiä aikoja. Toivottavasti tämä ajatus on väärä. Tänne muuton myötä kiinnostukseni historiaan on saanut aivan uudet mittasuhteet. Sota-ajan jälkeiset vaiheet ja tarinat kuiskivat pihapuissamme ja pihapiirin läpikäymättömien rakennuksien sekä talon vinttien kätköissä  tarinaansa. Niitä tarinoita haalin edelleen kasaan pikkuhiljaa❤.

Palaan asiaan 🥰

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jotain muuta kuin maailman murheita

Kuva
Oli kerran aika  jolloin omat lapseni olivat vielä koululaisia ja juoksin kaikissa mahdollisissa koulunkäyntiin liittyvissä kokouksissa ja toimin vanhempainyhdistyksessä jne. Siihen oli silloin lupa, olinhan huoltaja. Yhdessä lasten kanssa polkua kuljettiin ja esteitä raivattiin. Polulla oli onneksi myös paljon muitakin tukevia puita joihin nojata.  Tänä päivänä moni aikuinen joutuu  sivusta seuraamaan tulevien veronmaksajien kompurointia omalla polulla ja auttamaan harvapuisella polulla olevien esteiden ja muutamien pintajuurien yli parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoilla joihin on lupa.  Samalla aikuinen on myös monesti tukena sille tuon polun pysyvälle tukipuulle, jonka juuret ovat syvällä maassa. Siihen on onneksi lupa. Toinen polun pysyvä tukipuu kun saattaa olla aivan juureton. Ja kun tuo juureton puu on se, jonka juurella tuleva veronmaksaja useimmin lepää, on tuon polulla kompuroivan ihmistaimen omien  juurien kasvattaminen tukevaksi puuksi aika kova homma. Mutta joskus aika
Lue lisää

Nainen menneisyydestä

Kuva
Tapaus Emilia. Törmäsin sukuani tutkiessa mielenkiintoiseen tapaukseen, joka piti tietenkin selvittää. Löysin äitini isoenon Pekan elämään liittyviä lehtiartikkeleita, joiden pohjalta selvisi Pekan traaginen elämä. Pekka ponnisti Kerimäeltä torpparin vanhimpana poikana ensin yliopistoon Helsinkiin ja myöhemmin merkittäviin työtehtäviin Helsingissä. Hän avioitui  helsinkiläisen tytön kanssa ja he saivat 3 lasta. Ensin Helvi tytön ja parin vuoden päästä kaksospojat Unto ja Pekka. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Pekan vaimo menehtyi pian kaksospoikien syntymän jälkeen ja muutaman vuoden päästä Pekka menetti vielä kaikki  3 lastaan surullisessa tulipalo-onnettomuudessa. Helvi oli tuolloin 5v. ja Unto ja Pekka 3.5v. Pekka eli joitakin vuosia onnettomuuden jälkeen ja kuoli lopulta itsekin suhteellisen nuorena. Entäpä tämä otsikon Emilia ? Hän oli taloudenhoitajana Pekan perheessä ja oli syytettynä tuosta onnettomuudesta ja lasten kuolemasta. Hänet vapautettiin syytteistä aika pian , mutta
Lue lisää